Työkyvyttömyys ja masennus koskettavat yhä useampaa

Vuonna 2017 työeläkejärjestelmästä sai työkyvyttömyyseläkettä 144 600 henkilöä. Työkyvyttömyyden aiheuttajista suurimmat ryhmät ovat mielenterveyden häiriöt (42 %), tuki- ja liikuntaelinten sairaudet (26 %), hermoston sairaudet (9 %) ja verenkiertoelinten sairaudet (6 %). Mielenterveyden häiriöiden osuus on ollut suurin vuodesta 2000 lähtien. Masennus on suurin yksittäinen työkyvyttömyyseläkkeen syy. Joka päivä masennuksen vuoksi eläkkeelle siirtyy kahdeksan henkilöä, 2900 henkilöä vuodessa. Mielenterveyssyistä eläköityneiden keski-ikä on noin 45 vuotta, seitsemän vuotta keskiarvoa alhaisempi. Paluu työelämään on muita sairausryhmiä vaikeampaa. Arviolta vain noin puolet masennusta sairastavista saa sairauteen hoitoa ja suurin osa hoidosta on pelkkää lääkehoitoa. Masennuslääkkeitä ja keskushermostoa stimuloivia lääkkeitä käytti vuonna 2017 noin puoli miljoonaa suomalaista. Nämä ovat sekä kansantaloudellinen, organisaation tuotannollinen ja yksilön henkilökohtainen ongelma. Sallimmeko tilanteen jatkua tällaisena?

Työ kuormittaa

Tilastot eivät kerro kaikkea siitä, miten kuormittavaksi työ koetaan ja miten se vaikuttaa ihmisen koko elämään. Yöunien häiriintyminen, kyvyttömyys keskittyä ja muistin heikkeneminen ovat tavallisia oireita. Työstä ja elämästä katoaa ilo ja innovatiivisuus. Kasvavat tehokkuusvaatimukset ja kyvyttömyys rajata työtä ajallisiin raameihin syövät parhaassa työiässä olevien 30–40 –vuotiaiden elämää. Kun työssä ei koe tyydytystä onnistumisesta ja aikaansaamisesta, eikä elämästään ehdi iloita ja nauttia, jää kantamaan riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteita. Purkamattomina ne muuntuvat kehon oireiksi ja sairauksiksi. Joka ikisessä työyhteisössä ja ryhmässä, jossa näistä asioista aletaan puhua, purkautuvat kokemukset erilaisina tunteina ja itkuina. Miksi annamme asioiden mennä näin pitkälle emmekä pysähdy tutkimaan kuormittumisen kokemuksia?

Työhyvinvoinnistakin on tullut suorittamista

Hyvinvoinnin luomiseen eivät riitä muodolliset vuosittaiset työhyvinvointikyselyt ja -suunnitelmat, tyhy- ja virkistyspäivät, kuntoutuskurssit, työterveyshuolto ja työsuojelu. Kertyvä tieto ei kehitä yhteisön toimintakykyä ilman aktiivista kytkentää arkisiin toimiin. Ulkoisen motivoinnin, sitouttamisen, suorituspalautteen ja tehostetun viestinnän panostukset jäävät irrallisiksi ja vaikutuksiltaan lyhytaikaisiksi. Ne eivät kosketa ihmisen sisäistä kokemusta työstä ja työyhteisön toiminnasta. On järjestettävä aikaa kuulla kokemuksia ja etsiä yhdessä ratkaisuja, jotka tuottavat hyvinvointia.  

Yhteisöllinen ja yksilöllinen toimintakyky ovat kaiken työn ja menestyksen perusta

Kaikki työ tehdään ihmisille ja työ edellyttää yhteistyötä. Yhteistyöllä syntyy enemmän ja laadukkaampaa tulosta. Todellinen pitkäkestoinen menestys rakentuu sille, miten työtä toisilleen tekevät ihmiset voivat ja miten he pystyvät yhteistyöhön. Se takaa organisaation menestyksen. Jos ihmiset voivat huonosti, yhteistyö kärsii ja vuorovaikutus takkuaa. Panostus yksilölliseen ja yhteisölliseen toimintakykyyn on perustan luomista työlle. Kaikki muu seuraa siitä. Suuren osan johtajien työajasta tulisikin kulua yhteistyötä edistävien rakenteiden ja toimintatapojen luomiseen ja niissä tehtävän työn ohjaamiseen.

Työlle tarvitaan rajoja

Kukaan ei voi organisoida töitään ilman rajoja. Rajat rauhoittavat ja tuovat järjestystä. Ne antavat hallinnan tunnetta työhön. Työn perusrajaus on tehtävästä ja konkreettisista tavoitteista sopiminen. Se on priorisointia, mutta sen lisäksi tarvitaan myös ohjausta olennaiseen keskittymiseen. On varmistettava, että olemassa oleva aika käytetään oikeisiin asioihin. Työtä on organisoitava ja jaettava. Ristiriitoja syntyy eniten näiden rajojen epäselvyyksistä. Odotus työn tasaisesta jakautumisesta kertoo yleensä näiden rajojen heikkoudesta ja siitä ettei asioista ole sovittu yhdessä.

Yhteistyölle tarvitaan rakenteet, mutta niiden olemassaolo ei vielä. Rakenteisiin on puhallettava henki. Kokousten olemassaolo ei takaa yhteistä ajattelua ja keskustelua eikä yhteistyötä. Yhteistyötä on organisoitava ja ohjattava. Samaa hengenpuhaltamista tarvitaan myös työvälineiden valintaan ja käyttöön. Mikään työväline ei auta, jos emme ole päättäneet, miksi sitä käytämme ja saavutammeko sillä sen, mitä tavoittelemme. Muodollisuuksien toteuttaminen on energian tuhlausta ja syö hyvinvointia. Totunnaisuuksia on uskallettava ravistella ja muuttaa.

Johdon vastuulla on hyvinvoinnille otollisten olosuhteiden luominen

Johtaminen on tukitoimi ja palvelua, joka on vastuussa tehtävän ja resurssien yhteensovittamisesta. Kuormittuneisuus ja oirehdinta viestivät heikosti ylläpidetyistä rajoista. On uskallettava kysyä, kuinka olemme sallineet tämän tapahtua yhteisössämme? Mitä olemme unohtaneet tehdä?

Organisaatiossa on pysähdyttävä pohtimaan, miten ansaitsemme työntekijän ajan ja intohimon työtään ja työyhteisöään kohtaan. Miten innostavia ja hyvinvointia edistäviä kohtaamisemme ovat? Kun työyhteisöön on helppo liittyä ja siinä on kevyttä ja turvallista olla ihmisenä ajatuksineen, tunteineen ja kokemuksineen, on työhön valmis antamaan osaamisensa ja panoksensa. Kehnossa olossa rajaamme oitis osallistumistamme.

Organisaatio on aidosti elävä vasta, kun sitä luodaan ja parannetaan yhdessä. Yhteiseen kokemusten käsittelyyn, ajatusten ja tunteiden jakamiseen, on uskallettava pysähtyä. Vasta siitä avautuvat uudet tyydyttävämmät tavat toimia. Vasta sitten päästää sopimaan yhdessä rakenteista ja työn käytännöistä.  

Tietoa meillä on – tarvitsemme lisäksi rohkeutta, luovuutta ja taitoa viedä ajatuksemme käytäntöön

Hyvinvoinnin aikaansaaminen ei ole mitään rakettitiedettä, ehkä enemmänkin paluuta perusasioiden äärelle.
Työ alkaa arkisten asioiden uudelleen järjestämisestä.
Varmista organisaatiosi menestys ja panosta yhteisösi hyvinvointiin.

Tilaa tästä osaava, luotettava, kokenut ja innostava kehityskumppani avuksesi hyvinvointityöhön.